Dixieland

Dixieland musiikki tunnetaan myös nimellä New Orleans jazz. Kyseinen genre sai alkunsa 1900-luvun alussa, nimensä mukaisesti New Orleansissa, josta se pian levisi muun muassa Chicagoon ja New Yorkiin. Dixieland on yksi vanhimmista jazzmusiikin tyyleistä, ja se oli sekoitus/yhdistelmä torvisoittokunnan marsseja, ranskalaisia kansantanssisäveliä, beguinea, ragtimea, ja bluesia.

Dixieland musiikissa on tavanomaista hyödyntää ryhmäimprovisaatiota, jossa trumpetti soittaa melodiaa, ja muut pääsoittimet improvisoivat melodian mukana. Muihin pääsoittimiin kuuluu pääosin trumpetti, klarinetti, ja pasuuna, sekä usein piano, tuuba, rummut, kitara, kontrabasso, tai jopa banjo.

Dixielandista tuli erittäin suosittu genre 1900-luvun alussa, kunnes swing vei kuuntelijat sekä tanssahtelijat mennessään 1930-luvulla. Vasta 1940- ja 50-luvuilla Dixieland teki paluun, ja tällöin musiikki kehittyi entisestään yhdistellen uudempia tyylejä perinteiseen Dixielandiin. Kuunnellessaan Dixielandia on vaikea olla jammailematta musiikin mukana. Musiikki on hyväntuulista ja rentoa — kenties jopa hieman energisempää kuin perinteisesti ymmärretty/kuunneltu jazz. Edellä mainittua soittolistaa kuunnellessa musiikki muistuttaa useita Chicago-musikaalin kappaleista, tuoden mieleen musikaalin elokuvaversion ihastuttavia maisemia ja vaatetyylejä.

Populäärikulttuurin inspiraation lähde

Muut musiikkityylit, kuten swing, funk, hip hop, sekä rap ovat kehittyneet aikojen saatossa Dixielandista ja muista vanhoista jazztyyleistä. Dixielandilla onkin ollut suuri vaikutus pop-kulttuuriin ja muihin musiikkisuuntauksiin. Tämän lisäksi genre on myös inspiroinut muun muassa pelivalmistaja Play’n GO:ta kehittämään videoslotin muodossa julkaistun pelin Dixieland-teemalla nimeltään Jazz of New Orleans. Pelin grafiikka neonvaloineen ja jazzsoittimineen sekä musiikki ja äänitehosteet ovat selkeästi ottaneet vaikutteita tältä jazzmusiikin yhdeltä vanhimmista ja arvostetuimmista tyyleistä.

Nykyään genrellä on kolme pääsuuntausta; Chicago style, West Coast revival ja hollantilainen “Old-style jazz”. Chicago-tyyli on usein yhdistetty Chicagolaisiin muusikoihin, jotka soittavat enemmän swing-tyylisesti nopeammalla tempolla perinteiseen New Orleans jazziin verrattuna. West Coast revival on myös swing-painotteinen ja käyttää banjoa ja tuubaa rytmiosioissa. Hollantilainen “Old-style jazz” puolestaan, lyhyesti sanottuna, yhdistää vanhaa New Orleans jazzia ragtimella perinteisen Dixielandin tapaan. Ajan kuluessa tyyliä alettiin Hollannissa kutsua Oude Stijl jazziksi, koska nimensä mukaisesti se oli vanhantyylistä jazzia.